Ympäristöoppia
Ympäristövastuuasioissa ärsyttää ja turhauttaa oma pienuus ja tekopyhyys. Kiinan ja Venäjän jatkaessa maailman tuhoamista on aivan sama, muistanko irrottaa puhelimen laturin. En kuitenkaan innostu käytettyjen lakanoiden ostamisesta, vaikka yövyn tyytyväisenä hotellissa – tekopyhää, I know! Vastuullisuudessa on myös rakenteellisia ongelmia, joita yksilön on mahdotonta ratkaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meidän tarvitsisi välittää tai tehdä omaa osuuttamme, aloittaen siitä laturista.
Vihreä siirtymä ei ole helppo kokonaisuus edes asian ammattilaisille. Ympäristövastuuseen liittyy valtavasti osa-alueita, joita yhden ihmisen on mahdotonta ymmärtää syvällisellä tasolla. Tällä hetkellä moniin ympäristövastuun kuumiin perunoihin ei tunnu olevan täysin aukottomasti toimivaa ratkaisua, vaikka uutisista sellaisen kuvan tuntuu välillä saavan: sähköautojen akkuihin liittyy paljon kysymysmerkkejä ja esimerkiksi Saksassa uusia tuulivoimaloita ei käytännössä rakenneta niihin liittyvien ongelmien takia.
Rakenteellisten ongelmien lisäksi vastuullisuutta leimaa hähmäisyys: tuotteita voidaan mainostaa vihreinä ja vastuullisina, vaikkeivat sanat käytännössä tarkoita mitään. Vastuullisuudelle ei ole olemassa matemaattista kaavaa tai selkeää määritelmää. Toisaalta, vastuullisuus ei ole myöskään itsestäänselvää. Opin hiljattain, että jopa koodi voi olla energiatehokasta eli vihreää. Alan ammattilaisille tämä on varmasti ihan tuttua, mutta suuri joukko ostaa asioita ja palveluita juuri siksi, että eivät itse osaa.
Vastuullisuuskeskusteluita leimaa myös kummallinen kaksijakoisuus: ensin korostetaan sitä, kuinka meillä ei ole sekuntiakaan hukattavaksi ja paras aika vaikuttamiselle oli 50 vuotta sitten, mutta lopputuloksena ei kuitenkaan tapahdu mitään. Mikään ei muutu. Kun ympäristövastuun hähmäisyys yhdistetään polarisoituneeseen mediakeskusteluun, ei ole yllättävää, että kuvittelemme olevamme voimattomia. Kun tähän lisätään vielä omat ennakkoluulomme ja mukavuudenhalumme, ei ole ihme, että saamme hyvin vähän konkreettista aikaan.
Tieto (ei) lisää tuskaa
Vuonna 2021 tehdyn kansainvälisen tutkimuksen mukaan nuoret kokevat valtavaa ilmastoahdistusta ja vaativat toimenpiteitä. Mikä sitten on tarpeeksi ja kuka meistä on vastuullinen? Jos kierrättää, syö pääasiassa kasvisruokaa, käyttää joukkoliikennettä, pyrkii ostamaan laadukasta tarpeeseen eikä huvin vuoksi ja käyttää vihreää sähköä – onko silloin vastuullinen? Paluu kivikaudelle mahdollistaisi vielä pienemmät päästöt, mutta onko se oikeasti ainut ratkaisu? Osalle vastuulliset teot ovat onneksi jo arkipäivää, toisille omasta halusta, toisille esimerkiksi hintojen nousun pakottamana. Täytyy myös muistaa, että vastuullisuus on kovin subjektiivista. On helppoa olla vastuullinen, kun kilometrin säteellä omasta ulko-ovesta kulkee bussi, metro ja raitiovaunu ja kierrätysastiat löytyvät pihalta. Kaikilla ei kuitenkaan ole näin.
Vastuullisia arjen valintoja ei ole tehty kuluttajille helpoksi. Vaatii aikaa ja tietoa selvittääkseen mitkä tuotteet tai brändit ovat oikeasti vastuullisia. Kuinka monella meistä on kaupassa aikaa miettiä kumpi on parempi, kotimainen vessapaperi vai ulkomainen ekosertifioitu vessapaperi? (Ja miksei se koskaan ole tarjouksessa?!) On utopistista haaveilla selkeästä merkinnästä tuoteryhmän vastuullisimmasta tuotteesta, mutta selkeän luokittelun tekeminen ei saisi olla ylivoimaista: punaista koodia kaukaa tulleille tuotteille ja oranssia Euroopasta tulleille. Materiaalin osalta voisi tehdä saman. Tällöin esimerkiksi kahden paidan jalanjälkeä, voisi verrata ostotilanteessa ja tehdä helposti sen ympäristön kannalta vastuullisemman valinnan, vaikkei mahdollisuutta vastuullisen brändin tuotteeseen aina olisikaan.
Elefantti syödään pala kerrallaan
Varmaa kuitenkin on, että kaikki meistä pystyvät parempaan. Olennaisinta on ymmärtää, että ilmasto ei lämpene itsestään – meidän kaikkien tekemiset ja tekemättä jättämiset vaikuttavat siihen. Minulla ei ole tarjota katkaisijaa, joka napsauttaisi ympäristövastuullisuuden meihin kaikkiin päälle. Itse kartoitan omaa olemistani vaivannäön, ajan, tiedon ja rahan näkökulmista. Listaamalla asioita otsikoiden alle pystyn helposti näkemään ne asiat, jotka ovat viitsimisestä kiinni ja mihin oikeasti tarvitaan panostamista. Itselle sopivan metodin löytyminen varmistaa sen, että asia ei jää rutiinien ja tottumusten jalkoihin. Yksi aloittaa kierrätyksestä, toinen vähentää autoilua, kolmas oppii, että usein tuotteen elinkaaressa käytön osuus aiheuttaa suurimman jalanjäljen ja neljäs panostaa kotimaisten vaatteiden ostamiseen.
Vaikuttavuudessa yksilö ei pääse yritysten tai valtioiden tasolle, mutta kuluttajan valinnoilla on kuitenkin painoarvoa. Sitran megatrendit 2020 julkaisussa todetaankin, että maailman valtasuhteet jakautuvat tulevaisuudessa valtioiden lisäksi myös yrityksille, alueille ja monikansallisille yhtiöille. Lisäksi, vastuullisuuden kirjainyhdistelmä (ESG) on opettanut meille, että vastuullisuus on muutakin, kuin päästöjen vähentämistä. Tärkeää onkin miettiä omaa tapaa olla vastuullinen ja käyttää hyväksi koko vastuullisuuden pelikenttä. Koska lainsäädäntö ei vielä aidosti vie meitä oikeaan suuntaan, on meidän omalla vastuullamme toimia oikein.
Kirjoittaja on Code of Conduct Companyn GRC-asiantuntija, joka löytää nerokkuutta yksinkertaisesta ja innostuu erityisesti muiden tuottamista älykkäistä sanoista.
Haluatko oppia lisää vastuullisuudesta?
Code of Conduct Academyssä on Suomen laajin valikoima eettisen ja vastuullisen työelämän kursseja.
